Esko jäi hopealle

Unelma. Pian, ah, niin pian se olisi oleva totta. Joukko meneviä miehiä. Rinta rehvakkaasti rottingilla. Marssimassa mestaruuteen. Poika käsivarsille, taksi alle ja tyttö päälle. Kultainen suihku. Börsiin suurista ovista sisään. Pöytä täyteen jallushotteja. Tanssi ilman paitaa. Loppuilta Seppo Hovin seurassa. Ja yötaivaalla tuikkimassa kolme kirkasta tähteä.

Näin sen suurin piirtein oli määrä mennä. Saapui kuitenkin poppamies Kalakylästä ja poltti käsikirjoituksen.

Vastustaja FC Luumu olikin niitata Eskon maanrakoon jo ottelun alkuminuuteilla. Niin hermostunutta oli sinisten peli. Miehen mainiot torjunnat pitivät lukemat silti tasaisina. Pian pääsi Eskokin pelin makuun ja löysi oivan taisteluilmeen. Hyökkäyksessä nuuhkittiin jopa koiramaisella vainulla paikkoja. Viimeistelyvaiheessa valitettavasti kuului kuitenkin vain hauvamainen vuh vuh. Niinhän siinä Eskon hakatessa päätään seinään sitten kävi, että maalin makuun pääsikin ainoastaan Luumu. Lopputuloksena tuli takkiin 1-0 ja kullat matkasivat vastustajille pettyneiden eskojen hämmästellessä vieressä.

Intensiteetti oli kyllä valtava ja ottelun tasokin yllättävän korkea. Tuomarikin eli mukana eikä odotellut vain keskiympyrässä iltasaunaa ja ensimmäisen oluen puraisua. Esko taisteli ja teki töitä runsaasti. Taistelu ei vain riitä. Jalkapallo on maalintekopeli. Ei löytynyt keneltäkään Ronaldon kärkipotkua, ainoastaan mummon tohvelin vaisu sipaisu.

Eikä saanut Esko siis megalomaanisia allasbileitä, joissa shampanja olisi virrannut. Tyytyminen oli Lynin alatiskiin, jossa virtasi vain kermalikööri ja salmari tuomaan edes hieman makeutta katkeruuden keskelle. Eikä ollut tanssilattialla ilo ylimmillään. Lähinnä huomio kiinnittyi surullismieliseen ritarii kaulansa ympärillä pelkkä sinivalkoinen nauha, joka joskus muinoin oli kannatellut hopeista mitalia. Ei tehty panemisen Suomen ennätyksiä. Löytyi vain sohvalle sammunut renttu vanha Gameboy kädessään.

Leuka rinnassa ja päät painuksissa. Oliko missään enää mitään mieltä, saattoi joku aamulla kysyä. Kyllä, sillä aurinko paistoi. Niinpä joukkue sai kasattua itsensä viettämään fiiniä, aikuismaista saunailtamaa keskieurooppalaiseen tyyliin. Grillausta, saunomista ja uimista Ruissalossa. Saatettiin joku olutkin korkata. Luonnon lapset luonnon helmassa. Ja hiljalleen alkoi hopeisenkin pilven ympäriltä löytyä pikkuriikkinen kultareunus. Olihan kausi kuitenkin mennyt positiivisissa merkeissä. Nälkä vain laihoilla nallekarhuilla kasvoi syödessä. Ja onhan allakassa määrätty, että huomenna päivä on uusi.

HOPEAJOUKKUE:

Hakala, Jami (9/2)

Holopainen, Hannes (8/8)

Kangas, Niko (4/3)

Keränen, Vesa (5/0)

Kujanpää, Kimmo (8/0)

Kuljukka, Jarmo (2/1)

Lehto, Jere (6/5)

Leino, Mikko (1/0)

Niukko, Pasi (2/0)

Nordman, Lauri (8/7)

Nordman, Risto (1/0)

Rahkonen, Heikki (9/3)

Saaristo, Jussi-Pekka (10/3)

Setänen, Johannes (4/1)

Setänen, Juuso (9/1)

Tulonen, Ville (5/1)

Viimeiseen otteluun huoltoporras vahvistui myös seuraavilla gloryhuntereilla:

Kosola, Jussi, lääkäri

Laiho, Olli-Pekka, manaaja

Laurila, Ari, jukkatammi

Kiima nousee!

Nuorelle miehelle mikään muu ei ole niin tärkeää kuin nopeat siemenet. Tänään ei ainakaan Esko-pelaajilla vauhti ole etanamaista, sillä ovathan ennakkoasetelmat kuntoliigan viimeisessä ja kaiken ratkaisevassa ottelussa todella herkulliset. Voitolla tai tasapelillä kun laukeavat shampanjapullojen korkit Börsin tanssilattialle eskojen karvaisista käsistä. Tahmeutta ei kuitenkaan saa lainkaan esiintyä peliesityksissä kuten ei shortseissakaan. Nimittäin tänään kello 21 Kupittaalla starttaavassa ottelussa vastaan asettuu toinen kärkijoukkueista - vaarallinen FC Luumu.

Ottelun merkitystä ei voine liikoja hehkuttaa, mutta tarkasteltakoon sitä ennen hitusen Eskon aikaisempia otteita. Kevätkauden jälkeenhän joukkue oli hyvissä kyttäysasemissa kolmella voitolla ja yhdellä tasapelillä maalisuhteella 9-2. Syyskauden alettua kuitenkin suorastaan räjähti. Elokuun otteluissa Esko nöyryytti kerta toisensa jälkeen vastustajiaan latomalla taululle aina murskalukemat. Syyskuun kahdessa pelissä puolestaan tahti hieman hiipui, mutta joukkue kykeni kuitenkin rutiinivoittoihin.

Tänään ei nihkeilyyn ole yhtään varaa. Vastaan asettuu väkevä FC Luumu, jonka otteista seuran johtoportaalle on muodostunut hyvä kuva. Se on fyysinen ja juoksuvoimainen joukkue, joka varmasti rankaisee virheistä. Luumu on paukuttanut pelaamissaan otteluissaan peräti 45 maalia, joten puolustuspää ei saa jäädä yhtään retuperälle. Esko on toki saamassa varsin terhakan oloisen miehistön jalkeille, joten siinä mielessä tilanne joukkueella on hyvä. Eskolla on myös henki ja itseluottamus äärimmäisen korkealla. Tämä onkin äärimmäisen tärkeä asia, sillä tällaiset ottelut ratkeavat yleensä henkisellä tasolla. Gorilloja ei siis saa olla kenelläkään selässään.

Pieneksi miinukseksi voitaisiin kuitenkin ehkä laskea se, että GM P-P Laiho saatetaan ehkä nähdä kentän laidalla. Hänethän nähtiin viimeksi Eskon toiminnassa mukana vuoden 2008 Kylpylä-Cupissa, jolloin Esko yhtä luovutusvoittoa lukuun ottamatta hävisi kaikki pelaamansa ottelut. Tämän jälkeenhän esitykset ovat parantuneet koko Kaarinan Eskolla, sillä joukkue on 25 pelaamastaan ottelusta voittanut peräti 22 ja napannut ensimmäiset tähtensä rintaan.

Koska tämänpäiväisessä Luumu-ottelussa pelataan isoista asioista, Esko toivoo, että tukena olisi myös suuri kannustusjoukko. Nopeimmille jotain pikkusuolaista!

Kaarinan Esko vs FC Luumu, tänään 1.10. klo 21.00 Kupittalla