Tässä kirjoituksessa muistellaan hieman muutamaa ikimuistoista ottelua Littoisten kumirouhebaanalta. Oikeastaanhan otteluista ei paljonkaan enää mieleen muistu, mutta ei se mitään.
1. Esko vs FC KyrPy 1-1, 3-2 rp (2008)
Ensimmäinen valinta osuu Eskon tuhkimotarinavuoteen 2008, jolloin joukkue kaatoi välierässä Litsan omat pojat eli FC KyrPyn rangaistuslaukauksiin saakka edenneessä ottelussa. Eskon turnausosallistuminenhan tapahtui tuolloin hieman pyytämättä ja yllättäen. Ilmoittautuminen oli ehtinyt mennä jo umpeen, mutta takaportin kautta Esko työntyi sisään vääntäen itsensä aina mestaruuteen saakka.
Alkulohko oli ollut Eskolle suhteellisen helppoa kauraa, mutta välierissä odotti aivan eri tason vastus - kivikova FC KyrPy. KyrPyn turnauksille ominaista oli usein ollut alkulohkon suvereeni hallinta, mutta hiipuminen kuitenkin illan edetessä pidemmälle. Esimerkiksi vuonna 2005 Esko voitti KyrPyn pronssimitalit ratkaiseessa ottelussa 4-2. Vuoden 2007 LBN:n keskiloppusarjassa KyrPy puolestaan voitti Eskon rangaistuspotkukilpailussa Jussi Kosolan ampuessa huonoimman rangaistuspotkun, jonka ihmissilmä on todistanut.
Nyt KyrPy ei lähtenyt kuitenkaan pelaamaan keskisarjan sijoituksista vaan se halusi voittoa lähtien aivan erilaisella asenteella otteluun kuin ennen. Esko pakotettiin tiukasti puolustusasemiin, jossa joukkue onnistuikin erittäin hyvin koko joukkueen taistellessa urhoollisesti. Lopulta kuitenkin KyrPy onnistui rikkomaan kuparisen ja ottelu uhkasi olla taputeltu, sillä littoislaisten painostus ei tämänkään jälkeen tuntunut lainkaan lakkaavan. Ironista kuitenkin on, että Eskolle koitti yksi tilaisuus, jonka hurjassa vireessä nyt ollut, yhteensä 14 maalia turnauksessa viimeistellyt Kosola käytti. Tämä karkasi pallon kanssa, puijasi hölmistyneen KyrPy-maalivahdin ja tasoitti ottelun.
Siten edettiin hermoja raastavaan pilkkukisaan. Eskon viileät vetäjät Kuljukka, Laurila sekä myöskin Kosola ampuivat kukin vuorollaan pallon vastustamattomasti sisään. KyrPyn viimeinen vetäjä puolestaan murtui täysin maalivahti Kujanpään maanisen tuijotuksen edessä tykittäen nahkakuulan MIEHEN tahmaisiin hyppysiin ja vapauttaen Eskon finaaliin. Loppuotteluvastus Iloinen Härkä tuntui olevan jo pelkästään mitaliin tyytyväinen ja Esko meni menojaan – Onnelan patiolle mitali kaulassa, ilman paitaa.
2. Esko vs Bar Sylvester 0-1 (2006)
Toinen klassikkovalinta osuu vuoteen, jolloin mestaruuden olisi pitänyt jo tulla. Vuodelta 2005 Esko oli napannut itselleen pronssimitalit. Tästä nälkä oli kasvanut syödessä eikä mikään tuntunut enää riittävän. Niinpä 2006 Littoinen by Nightiin Esko keräsikin suurehkon kaaderin urheilijanuoria mielessään ainostaan yön kultaiset ilmapianosoolot Lynin alatiskillä.
Alkulohkoon Eskon kanssa arvottiin Bar Sylvester ja edellisvuodelta tuttu loppusarjavastus FC Mettäsiat. Jälkimmäistä pidettiin selkeästi päävastustajana ja niinpä Sylvester-ottelun olikin tarkoitus palvella lähinnä maalintekoharjoituksena. Hyvästä harjoituksesta se toki kävikin. Valitettavasti Esko ei kertaakaan osunut maaliin, vaikka paikkoja siihen tarjottiinkin runsain mitoin. Ja kun Sylvester iski murhaavan tehokkaasti maalin yhdestä harvasta paikastaan, oli Eskon putoaminen jatkosta varmistunut raa’asti jo ensimmäisen ottelun jälkeen.
Tokihan joukkueen huoltotiimi oli aiheetta laskenut yhden Eskon sivuverkkoon kilpistyneen laukauksen maaliksi ja hymyili kuin Naantalin aurinko pelin jälkeen. ”Ei hätää pojat, tasuri riittää.” Jostain taustalta kuulunut itkuraivaritylytys palautti heidät kuitenkin maan pinnalle: ”Jos vastustaja tekee yhden maalin, ja me ei yhtään, niin silloin me ollaan hävitty se peli!”
Kolme vuotta tästä Esko sai viimein revanssinsa. Kylmät oli tosin tällöinkin käydä hyökkäyspään ollessa viimeistelyssään taaskin luokaton. Lopussa kuitenkin kiitos seisoi uusien vastuunkantajien löydyttyä.
3. Esko vs FC Quosi 2-1 (2009)
Kolmanneksi klassikoksi olisi voinut valita myös tunteikkaan, tulikuuman miltei myllyasteelle edenneen Mettäsiat-ottelun vuodelta 2006, jossa Sylvester-matsissa omat mahdollisuutensa pilanneet eskot laittoivat vahingon kiertämään viime hetken tasoitusmaalillaan. Kerrottakoon kuitenkin Eskon toisen mestaruusvuoden ehkä kiihkeimmästä ottelusta, jossa sinipaidat saivat vastaansa nuoren ja kukkoilevan FC Quosin. Kumpikin joukkue tarvitsi LBN:n hengessä lähinnä voiton pitääkseen mitalipelimahdollisuutensa elossa. Tappio merkitsisi katastrofia.
Niin ikään Kaarinasta kotoisin olevat poikaset lähtivät otteluun hyvin vauhdikkaalla peli-ilmeellä päästen heti alussa johtoon. Näin ollen Eskon oli vastattava huutoon ja hyökättävä räväkämmin. Ottelu oli kuitenkin erittäin vaikea Quosin elastisen maalivahdin pitäessä maalinsa puhtaana ja vastustajan nopean hyökkäyspään luodessa hurjasti painetta Esko-puolustukselle. Sitkeä uurastus tuotti kuitenkin tulosta, kun Ari Laurila tykitti tarkalla laukauksellaan Eskon tasoihin. Yksi ei kuitenkaan välttämättä riittäisi, tiedostettiin sinipaidoissa. Pelin kääntyessä loppua kohti Eskolta löytyi varsin yllättävä maalintekijä – Ville Tulonen, joka kyhnytti lähietäisyydeltä voittomaalin ja juoksi tämän jälkeen vaihtoon lähettämään 10 euron pinnarahalaskua isälleen.
Voitolla Esko varmisti jatkopaikan edeten siis lopulta mestariksi. Quosin poikien into ei yksinkertaisesti vain riittänyt Eskon vankkaa kokemusta vastaan. Quosi tikitti alussa tiuhaan tahtiin, mutta ilo oli ennenaikaista Eskon jaksaessa nylkyttää loppuun asti. Ja siinä missä quosilaisilla hädin tuskin munakarvatkaan vielä kasvoivat, oli Eskolla tiukan paikan tullen kehissä esimerkiksi Mies Kujanpään ja J-P Saariston kaltaisia kaiken nähneitä viiksekkäitä sonneja.
Syntyykö uusia klassikoita? - Se nähdään lauantaina. Lisää turnauksesta asiaa loppuviikolla.
Nämä oli kyllä todellisia klassikoita!
VastaaPoista