17 tehtyä maalia, 2 päästettyä. Tuloksena kuitenkin vain toinen sija. Edes mitaleja ei saatu. Lama ilmeisesti iski LBN:iinkin. Seuraavassa nopea katsaus illan tapahtumiin, koska turha sitä on hopean takia mitään sankaritarinoita lähteä kertomaan.
Tämän vuoden turnaus oli jaettu neljään neljään joukkueen lohkoon, josta kaksi jatkoi aina puolivälieriin. Eskon pelit käynnistyivät suoranaisella shokkitappiolla FC Guosille numeroin 1-0. Tästä Esko onneksi kuitenkin terästäytyi ja myllytti FC Gukin 4-0 ja Team 69:n peräti 9-0. Esko voitti lopulta lohkonkin, kun Guosin pojat hävisivät Gukille. Myöhemmin elämä opetti karvaasti, että ensimmäinenkin ottelu olisi ollut hyvä voittaa.
Puolivälierissä vastaan asettui Lokomotiv Littoinen, joka kauniine naisineen oli ainakin fanitoiminnan suhteen ennakkoon kovatasoinen. Selkäranka paukahti kuitenkin kuin ritsa, kun iskuryhmä Lehto, Kosola ja Kosolan absit kävi ennen ottelua hieman tyttöjen autossa psyykkaamassa. Peli oli lopulta pelkkä läpihuutojuttu ja Lokomotiv hiljennetty maalein 2-0. Eskon oma uhkea blondi sen sijaan jaksoi koko turnauksen ajan yltä päältä kosteana liputtaa joukkueen värien puolesta. Pettymys kuitenkin oli se, että seuran kunniapresidentti ei taaskaan vaivautunut paikalle.
Välierässä vastaan asettui Mettäsiat. Suureksi klassikoksi ei ottelu pelillisesti noussut Eskon hallitessa kentällä ja edetessä voittoon numeroin 2-1. Vaikka Mettäsiat ei viheriöllä tällä kertaa vakuuttanutkaan, täytyy kiitosta kuitenkin antaa joukkueen aina tunteella mukana olevalle kannattajakunnalle. Kaljaa vaan jatkossakin koneeseen ja ukkometsoon. ”Rappaa, rappaa.”
Loppuottelupaikka oli siis selvä ja vastuskin taas tuttu – FC Kuozi. Ensimmäisessä ottelussa poikaset olivat onnistuneet kukistamaan Eskon, joten sonnit lähtivät otteluun revanssi mielessään. Taktisessa mielessä Esko Otto Rehhagelin oppeja noudattaen päätti puolustaa tarkasti ja iskeä virheistä kenties maalin. Puolustus pitikin nollan taulussa, kuten käsikirjoituksessa luki, mutta passiivisuus johti myös siihen, että toisessakaan päässä ei maaleilla mässäilty. Edessä oli siis rangaistuspotkukilpailu, joka ei Eskolta kuitenkaan vahvasti mennyt Holopaisen ja Kujanpään valitettavasti epäonnistuttua yrityksissään.
Unelma kolmannesta peräkkäisestä mestaruudesta haihtui siis savupilven lailla ilmaan. Tapa, jolla Eskon häviö tuli, oli katkerin mahdollinen. Senteistä se oli kiinni, mutta vastustajan nälkäisempi ote ratkaisi heille mestaruuden. Eräs pelaaja kuvaili tuntojaan seuraavasti: ”Tää tappio pilkkukisassa on nöyryyttävämpää ku se et oot Lynissä tuhlannu koko illan yhteen muijaan ja kotimatkalla kainalossa on ainoastaan Adasta haettu hauki!”
Yön tähtenään joukkue palkitsi pitkän linjan eskon, palomies Lauri Nordmanin. Hän oli joukkueen pelilliseen ilmeeseen tyytyväinen, mikä Nordmanin mukaan oli parasta koskaan ja joukkue oli selkeästi valmis pelaamaan kovia pelejä.
Kaarinan Esko blogeineen lähtee nyt kesälaitumille virittelemään kosanilla toimivaa järeähköä kaasugrilliään. Elokuussa on luvassa taas uusia väsyneitä juttuja mutta vanhat väsyneet jätkät eivät kuitenkaan katoa mihinkään. Pelit jatkuvat tuolloin kuntoliigassa ja siellä Eskolla on tarkoitus jatkaa hienoja, tappiottomia otteitaan. Siihen mennessä on LBN:kin taas vain pelkkää historiaa.
Sitä odotellessa hyvää kesää koko lukijakunnalle!
*toimitus ei vastaa tällä kertaa asiavirheistä
